Kuonoystävän kertomuksia

Veterinaari

2008-07-22T19:45:00+03:00

Herra Lupsu kävi ensimmäistä kertaa meidän toimesta eläinlääkärissä. Asema oli sama jossa hra Kuono oli käynyt aiemminkin, vaan meille ihan vieras. Vähän jännitti kaikkia. Turhaa oli pelko: lupsu käyttäytyi mallikelpoisesti, pussaili eläinlääkärin, sai terveen paperit tarkastuksessa ja tarvittavat rokotukset. Ihastelivat että jopa on koira kuntoutunut puolessatoista vuodessa. Pöydällä seisominen vaan vähän ei onnistunut, liukasteli rassu. Uumoilu siitä että hra on herkkis oli ihan todellinen: vinkui rokottaessa. Palkinnoksi sitten jätystettiin omaa uutta ihanaa luuta.

Vanhempi kissaston edustaja käytettiin myös hammaskiven poistossa. Vähän oli kiveä takahampaissa. Katti ei ole vielä haukotellut naamalle, mutta veikkaampa että hengitys on himpan raikastunut.

Käytiin myös sukuloimassa etelä-Suomessa. Pikkuisto oli kesälomalla Ukkilassa ja viihtyi niin hyvin ja tuli niin hyvin hoidettuna takaisin että ihan syväntä lämmitti. Lupsukin oli niin hyvin harjattu ja villava.

Taraa. ttaraa

2008-07-11T12:26:00+03:00

Synttärifanfaari edelleen. Lupsu sai upean pelastusliivin, joka koeajettiin jo. Selässä kätevä kantokahva. Kiitos taas Iitalaisille! Pettu pelkäsi pentua 5kk, joka oli sitä parikymmentä senttiä korkeampi ja monta kiloa jyhkeämpi. Oikein häntä surkeana roikkui ja omiksia piti räyhäten puolustaa. Heti meni helpommin kun omikset häippäsivät näkyvistä. Namia tuli, rapsujakin, nuuskia piti ja olla kainalossa.

Höppä pudotti itseltään tietämättään invalidipisteet pois, ne viimeisetkin. Käytiin lähimetsässä seikkailemassa, ensin heppapolulla, sitten jyrkkelikössä. Mistä ei omis tietä löytänyt, sen löysi koira, ja toisin päin. Ainoa hankaluus oli kuusenoksien yli hyppäämisessä; polulle kaatuneet puutkaan eivät tehneet pienintäkään ongelmaa. Molemmat oltiin lenkin jälkeen hikisiä ja erittäin tyytyväisiä. Lupsu on selkeästi aivojumpan puutteessa.

Vierailuja

2008-07-06T13:04:00+03:00

Grillijuhlat kavereiden pihalla. Puutarha oli mitä kaunein ja hyvällä maulla tehty, samoin koko talo uudisremppoineen. Lupsu mukaan koska matka on lyhyt. Vähän aina arveluttaa viedä hauvaa ihmisten ilmoille; toistaiseksi tämä ei ole jättänyt miehiä haukkumatta.

Huolestuminen oli hyödytöntä. Lupsu nuuskutti ihmiset uudet ja vanhat, ja nuolaisi käteen sitä pitkää matalaäänistä mieshenkilöä jonka olisi voinut kuvitella olevan pahimman. Odotti kiltisti ja vahti kun syötiin, ja kun oli koiranherkkua, meni syömässä olevan henkilön viereen "mä oon tämmönen koira tässä vaan, kato kun oon söpö, huomaatko että mulla on vaan kolme jalkaa?" mutta ei tehnyt itsestään numeroa. Jos nyt on pakko kerjätä niin tuo tyyli on hyvä, ja kaveritkin oli kilttejä kun eivät lupsulle antaneet kerjuupaloja pöydästä.

Talon kissan ilme oli kyllä sanoin kuvaamaton. Kissarouva 18 v huomasi koiran kuistillaan, katsoi pöyristyneenä, tuli suoraan kohti ja alkoi sylkeä ja kynsiä. Ei mitään väistelyjä. Pidettiin parhaana olla laittamatta lupsua enää sisälle. Ja hitto kun mammasta lähti kynsimävoimaa, itselläni on kahdessa kohtaa todisteet. Ihan toista kun Läskikissan tipsutus, joka on nykyään enemmän periaatteellista.

Merkkipäivä

2008-06-18T14:37:00+03:00

Heeva Lupsun Meillä vuoden olo-synttärit, joita niin etukäteen suunniteltiin...unohtuivat! Työkiireet ja silleen.

Niin se aika rientää. Ajateltiin pistää Kuonolle pikku paperihattu päähän, laittaa maksalaatikkoon nakkikynttilä ja antaa koeran lotkia. No, takautuvasti sai vähän lihavartaita jääkaapista.

Käsittämätöntä että oltiin koirattomia vielä vuosi ja viikko sitten. Ei enää ikinä mulle sitä, kiitos!

Rantauduttiin Saaresta puolitoistakuukautisen sielläolon jälkeen koko jengi. Ihan outoa kun on juokseva vesi ja lämmin lattia. Eläinkunta on viettänyt kotona aikaa lähinnä tassut kohti taivasta köllien. Petulla oli ruoka maistunut ja lihas lisääntynyt: valjaat olivat kireät! Ei sillä löysää mahan alla silti ole, rotevoitunut vaan.

Pitkästä aikaa oli kiva myös käydä lenkillä. Vähän meinasi tulla rähä, mutta leikkimällä siitä selvittiin. Rähän jälkeen on aina hötky, mutta otin koiran rauhoittumaan tosi lyhyeen hihnaan vähäksi aikaa, ja rauhoittuminen koosti sitä tosi hyvin. Ei tarvinnut edes komennella, pylly meni maahan kuiskauksella. On edetty!

Soo soo, omis

2008-06-10T20:48:00+03:00

Mökkikautta on nyt vietetty yhtä soittoa lähes kuukausi. Lupsu viettää aikaa sängyssä, sohvalla, koivun alla, pöpelikössä, veneessä, kuono sylissä, kuono risukossa, tassut kohti taivasta ja mukavasti pihaillen omien halujen mukaan. Yhtään punkkia ei olla koko katraasta löydetty, ei koirasta eikä pihailevista kissakavereista. Kyllä se kuukauden punkkimyrkky taitaa toimia Ukkokullan epäilyksistä huolimatta.

Eläinvahti, pikkulaisten ukki, raportoi että tänään ei olla nenua näytetty ulkoilmassa vaikka tarjoomus on ollut. Veeti-katti pönki vapauteen puoli viideltä aamulla pissireissun yhteydessä ja palasi takaisin hyvin närkästyneenä yhdeksältä. Minut sinne jätitte! Kuono taas ei poistu suurin surminkaan sängystä ellei ole ihan pakko. Aamupissin venytysennätys tänä kesänä oli +6 ja sataa -päivänä puoli kuuteen illalla. Ai että se vihaa märkää ja sadetta, ja on saanut varmasti olla märkä ja ikävissään yhden koiraniän tarpeiksi. Pikku Jalo Tynnyji on pihalla Seuramirri, aina tulee moikkaamaan ja katsoo mitä puuhaillaan. Maistaa joka lajia heinää. Saa kiinni korkeintaan ramman ja kuurosokean perhosen. Veeti-katti taas on osoittautunut myyränpyydystyskoneeksi. Keskimäärin lihavan myyrän iltavauhtia ollaan menty.

Yritettiin pelata mölkkyä. Ensin kissa yrittää saada heittokapulaa kiinni hutiheitosta, sitten koira nappaa pistekapulan. Pettu, tuo nelonen takaisin! (Ei tuonut, piti hämäyttää).

Iita: käviskö ensi viikon tiistaina visiitti? Terv. Saaren erakkoihmiset eläimineen :)

Mökkikausi avattu

2008-05-07T11:22:00+03:00

Piti sitten pestä koira koska massu oli savinen. Naaman se vielä likasi. Tässä ollaan tulomatkalla.

Kävi sitten rutakossa tonkimassa. Aiemmin pelkäsin että mitenkä tuo koira ryteikössä selviää; nyt selvisi että ihan hyvin. Loistavasti suorastaan. Myyriä sieltä yritti pyydystää.

Muodikas värjäys jatkui kainaloihin asti. Nakkihoukutin.

On ihanaa kun aurinkoinen paistaa

2008-04-27T17:55:00+03:00

Että tekee mieli visuaalistaa maailmaa.

Valokuvamallikoira. Ihan kuin studiossa poseeraisi.

Mä oon pieni ja söpö, anna nakkia!

Kumma miten koira näyttää lihavalta vaikkei tasan ole. Karrrvaaaaa...

Kevät

2008-04-27T17:49:00+03:00

Tänään oli mitä ihanin ja keväisin päivä. Vetopalloleikki ja nuuskuhomma olivat koiran mielestä mainioita aktiviteettaja, joista seuraava ilme:

Harvoin onnistun ottamaan noin hyviä kuvia.

Hätäkoera

2008-04-26T08:36:00+03:00

Omiksella oli maailman kauhein mahatauti, en ikikuunapäivänä ole ollut niin sairas.

Mitä tekee Punainen vastaanottokomitea? Valvoo koko päivän vieressä. Käyvät vain pissillä ja syömässä. Kissanrontti ja Koera olivat ihan selvästi huolissaan. Sellasia ne on :)

Hra Houdini

2008-04-16T11:23:00+03:00

Jaa ettei vehnis-sekkarimme muka pääse kylpyammeesta omin tassuin pois. Pääsee se. Oli eri mieltä massuravan sopimattomuudesta ihmissänkyyn; minä hölmönä ajattelemaan että kylpyammeessahan se on hyvä pestä. Kaikkeen tottuu eikä olla oikeastaan edes herkuilla houkuteltu hauvaa suihkuun: koirasta kiinni vaan, viedään kylppäriin, parkkeerataan pyykkitelineen taakse ja suihkuttelemaan. Vinkailu on kamala mutta kyllä se siitä; pyyhkiminenkin onnistuu helposti kun laittaa pyyhkeen lattialle. Siihen ystävä tulee mahalleen ja hieroo pyyhkeeseen naamaa.

Ollaan opittu "kummassa kädessä" -temppu. So. omis pistää nakin nyrkkiin, koira nuuskii oikean nyrkin ja näppää tassulla namin saadakseen. On ollut kummallakin kivaa opetella!