Tänään käytiin hierojassa.

Oli aika jännittävä reissu kaikille, mukaanlukien uusi lihashuoltajamme Maria. Höppä taisi tuntea paikan, kun suoraan osasi mennä oikeasta ovesta oikeaan suuntaan. Siinä sitten parkkeerasi hierojatädin syliin. Ensin ei tahtonut käsittelemisestä tulla mitään kun kuono vähän ihmeissään siirtyili, kääntyili ja vääntyili. Sitten molemmat omikset pitivät ronskisti kiinni ja hetken rimpuilun jälkeen koira rauhoittui syliin urisemaan tyytyväisenä.

Kuulemma ihan rauhallisen rennot lihakset olivat, kovat mutta helposti pehmiävät. Kauan ei kuitenkaan uskalettu hieroa että kuonoystävälle jää mälsää mielikuvaa hirmu pitkästä kitkutuksesta. Lopussa kiitos seisoi mahapalleron muodossa, ja kuono oli koko ajan ystävällinen ja rauhallinen.

Uudet treffit sovittiin lauantaiksi: nyt kokeillaan pieniä hierontoja tiheään koko ajan aikaa lisäten ettei tule koiralle kammo. Siitä taas ei tule yhtään mitään jos hierottava jännittää ja pönkää. Peukut pystyyn kaikki että homma onnistuu!