Löydettiin sitten perille Kurkimäen Lemmikkikeskus Viikseen. Ajoin sitten Suonenjoen kautta kun eksyin matkalla. Sitä ne ylipitkät työvuorot teettää.

Oli tosi jännää koirakoulussa. Itse koulutus kesti sen 4 min ja painotti kontaktia: lähinnä leikittiin istumis-nakinsaanti-kivakivajeejeeleikkiä. Kun siitä se kuulemma lähtee se opetus että koirasta on niin maailman mukavinta omiksen kanssa peuhata ettei se jaksa kiinnittää muuhun huomiota.

Sittenpä olikin seuraavan päivän koiranrotkale ihan kuitti. Vähemmästäkin väsähtää poiraeläin.

Kouluttajatäti ja kurssilaiset olivat ihan huulipyöreenä: Kolmijalkainen koira! Yllättävän paljon ihmisiä kiinnostaa Pettulaisen jalattomuus. Jos yhtään vilkkaammalle lenkkireitille lähtee, kyselijöitä tulee joka viides minuutti. Yksi setä kysyi englanniksi että saako silittää ja oli jo silittämässä. Minä sanoin että en tiedä, koira kyllä pelkää vieraita. Vähän kuono uskalsi nuuskaista. Me sitten juteltiin sedän kanssa ulkomaankielellä koirista :D

On toi kyllä ihuna tuo meidän ystäväkuonoinen <3 Rontimpi kolli kävi nuuskimassa pyllyä ja takajalkaa, siis se rontti joka normaalisti antaa pataan. Ehkä tuo 9 kuukauden totuttelu on tuonut tulosta?

Saatiin Tarolinolta erinomaisuuspalkinto; kuono kiittää ja kumartaa! Ja minä!