Käytiin ystäväisen kanssa pitkällä lenkillä.

Ensin mentiin aidatulle jalkapallokentälle jossa käydään joskus juoksentelemassa, koiran uskaltaa laskea siellä vapaaksi. Lupsu leikki sydämensä kyllyydestä: haahuilee kauas, sitten kun kutsuu tai lähtee toiseen suuntaan, juoksee hirveää kyytiä matkaan. Luulee olevansa vinttikoira.

Ihme systeemi meillä on kyllä lenkillä. Varmaan liian monimutkainen ja pitäisi yrittää yksinkertaistaa, mutta olen itse niin monimutkaisesti ajatteleva. Pissille saa pysähtyä sekunniksi, mutta sitten kun omis sanoo "jatkuu", mentiin. Kun tulee jengiä vastaan tulee "lyhyt"; tuolloin hihnaa lyhennetään tosi lyhyeksi. Sitten kun ohitus on tehty annetaan taas hihna ja hihkaistaan "vapaa". Nyt lanseerasin vielä "tauko" -kehotuksen: lupsu ei itse päätä lumienkelintekoaikaa vaan omis sanomalla "tauko". Vähän siltä vaikuttaa että kuono heittää maahan aina väsyessään, että sikälikin tauot on varsin paikallaan.

Systeemi toimii ihan hyvin niin kauan kun on vaan skarppina eikä anna toisen yhtään hyppiä nenille. Sitten homma meneekin ihan mahdottomaksi. Että aikamoista aivojumppaa tuo meidän lenkillä käynti.

Jotenkin meidän huusholli on rauhoittunut tosi paljon kun koiran huomioimisen on jättänyt minimiin. Ei kuitenkaan lopettanut kokonaan. Tänäänkin piti koira pyytää kainaloon leikkimään kun tuli ikävä. Ensin kyllä kielsin koiraa tulemasta sänkyyn ja meinasi konstailla, mutta sitten kyllä kainalossa leikkiminen kelpasi.



Piti kuulemma laittaa hymyilykuva :)